Moikka pitkästä aikaa! Eihä vierähtänyt kun mukavat 4 kk... On tapahtunut niin paljon asioita tai oikeastaan yksi iso ja sen takia tää arjen pyörittämisen seurauksena oon unohtanut kokonaan tän blogin! Pahoittelut niille ihanille lukijoille jotka tätä blogia seurailee.
Mutta mitäs tänne kuuluupi. Kuten moni tietää meidän pikkukakkonen poitsuboy synty 5 viikkoa etuajassa. Hänelle jouduttiin tekemään kohtuun kolme kertaa verensiirron Rh- immunisaation takia, mikä on tosi harvinaista.
Verensiirrosta en voi muuta sanoa kun että kamala kokemus ja en haluaisi kenenkään kokevan samanlaista.. Ei se kauheasti sattunut kun lääkäri pisti neula masun läpi napanuoraan. Oikeastaan se mikä teki siitä tilanteesti niin ahdistavan oli se että piti olla n. 25 min paikallaan. Ei siis saanut liikkua ja välillä piti olla hengittämättä + et huoneessa joku +28 astetta lämmintä, joten tuon takia meinasin kahdesti menettää tajuntani. Onneksi oli ammattilaisia jotka osasivat homman ja näin ei sitten kuitenkaan käynyt.
myös se mikä teki siitä toimenpiteesta niin jännittävän oli se et synnytys saattaisi lähtiä käyntiin verensiirron takia. Jotenkin se niin ärsyttää kohtua ja vauvaa et se saattaa sitten käynnistää sen. Mulle oltiin sen takia varattu varmuuden vuoks synnytyssalista huoneen + leikkausalista jos vauva olisi päättänyt tulla.
Ensimmäinen kerta kun verensiirtoa tehtiin olin viikolla 29+ jotain! Silloin verensiirron jälkeen vauvansyke laski rajusti ja meinattiin mennä vauhdilla leikkaussaliin, mutta onneksi vauvan syke tasaantui eikä hänen tarvinnut syntyä vielä silloin.. Olis ollut niin kovin pieni.. Muut kerrat menivät sitten oikein nappiin eikä supistuksen supistusta niiden jälkeen tullut. Oltiin aikaisemmin sopinu lääkärin kanssa että sektio tehtäis rv 34, mutta kun olin niin hyvässä kunnossa ja samoin vauva, käynnistys siirrettiin viikolla eteempäin ja mitäs vielä. päättivät lääkärit että sektiota ei enää tehtäisi vaan synnyttäisin normaalisti alakautta. Olin että eiiiiii... taas joutuis kärsimään ja synnytys olis kamala. Nyt kun miettii jälkeempäin niin synnytin 17.7 ja pääsin kotiin heti seuraavana päivänä koska olin oikeesti niin hyvässä kunnossa. Yllätyin itsekin, kun ekassa synnytyksessä olin ihan kuolut, vaikka menetin yhtä paljon verta kun mitä nyt tässä synnytyksessä.
Tuun jossain vaiheessa kirjoittelemaan synnytyskertomusta kunhan ehdin, mut meidän poitsu on oikeesti aivan ihana tapaus. On tosi kiltti, syö kolmen tunnin välein. nukkuu noin 2-3 päikkärit päivän aikana (tunnin päikyt) ja öisin nukkuuu putkeen 21.30-07. On kyllä luksusta ja Sofiasta sen verran että neti kasvaa niin vauhdilla ja ensi viikolla aloittaa päiväkodin! Tää aika menee kyllä niin nopiaa. Palailen taas huomenissa kuvien kera!
öitä muruset <3 !
