Siitä on aikaa

Moikka pitkästä aikaa! Eihä vierähtänyt kun mukavat 4 kk... On tapahtunut niin paljon asioita tai oikeastaan yksi iso ja sen takia tää arjen pyörittämisen seurauksena oon unohtanut kokonaan tän blogin! Pahoittelut niille ihanille lukijoille jotka tätä blogia seurailee. 

Mutta mitäs tänne kuuluupi. Kuten moni tietää meidän pikkukakkonen poitsuboy synty 5 viikkoa etuajassa. Hänelle jouduttiin tekemään kohtuun kolme kertaa verensiirron Rh- immunisaation takia, mikä on tosi harvinaista. 

Verensiirrosta en voi muuta sanoa kun että kamala kokemus ja en haluaisi kenenkään kokevan samanlaista.. Ei se kauheasti sattunut kun lääkäri pisti neula masun läpi napanuoraan. Oikeastaan se mikä teki siitä tilanteesti niin ahdistavan oli se että piti olla n. 25 min paikallaan. Ei siis saanut liikkua ja välillä piti olla hengittämättä + et huoneessa joku +28 astetta lämmintä, joten tuon takia meinasin kahdesti menettää tajuntani. Onneksi oli ammattilaisia jotka osasivat homman ja näin ei sitten kuitenkaan käynyt. 

myös se mikä teki siitä toimenpiteesta niin jännittävän oli se et synnytys saattaisi lähtiä käyntiin verensiirron takia. Jotenkin se niin ärsyttää kohtua ja vauvaa et se saattaa sitten käynnistää sen. Mulle oltiin sen takia varattu varmuuden vuoks synnytyssalista huoneen + leikkausalista jos vauva olisi päättänyt tulla. 

Ensimmäinen kerta kun verensiirtoa tehtiin olin viikolla 29+ jotain! Silloin verensiirron jälkeen vauvansyke laski rajusti ja meinattiin mennä vauhdilla leikkaussaliin, mutta onneksi vauvan syke tasaantui eikä hänen tarvinnut syntyä vielä silloin.. Olis ollut niin kovin pieni.. Muut kerrat menivät sitten oikein nappiin eikä supistuksen supistusta niiden jälkeen tullut. Oltiin aikaisemmin sopinu lääkärin kanssa että sektio tehtäis rv 34, mutta kun olin niin hyvässä kunnossa ja samoin vauva, käynnistys siirrettiin viikolla eteempäin ja mitäs vielä. päättivät lääkärit että sektiota ei enää tehtäisi vaan synnyttäisin normaalisti alakautta. Olin että eiiiiii... taas joutuis kärsimään ja synnytys olis kamala. Nyt kun miettii jälkeempäin niin synnytin 17.7 ja pääsin kotiin heti seuraavana päivänä koska olin oikeesti niin hyvässä kunnossa. Yllätyin itsekin, kun ekassa synnytyksessä olin ihan kuolut, vaikka menetin yhtä paljon verta kun mitä nyt tässä synnytyksessä. 

Tuun jossain vaiheessa kirjoittelemaan synnytyskertomusta kunhan ehdin, mut meidän poitsu on oikeesti aivan ihana tapaus. On tosi kiltti, syö kolmen tunnin välein. nukkuu noin 2-3 päikkärit päivän aikana (tunnin päikyt) ja öisin nukkuuu putkeen 21.30-07. On kyllä luksusta ja Sofiasta sen verran että neti kasvaa niin vauhdilla ja ensi viikolla aloittaa päiväkodin! Tää aika menee kyllä niin nopiaa. Palailen taas huomenissa kuvien kera! 

öitä muruset <3 ! 

Heippa pitkästä aikaa!

Tällä hetkellä oon Taysissa osastolla. Pari viikkoa sitten otettiin kontrolliultra mitä otetaan aina kahden viikon välein, kun mulla ja vauvalla on eriveriryhmät ja mulla ollut vasta-aineita alusta asti veressä, mutta ei paljoa. Nyt sitten rv 29 huomattiin ultrassa että 1 virtaus niistä kaikista virtauksista on koholla. Tänään sitten takaisin Taysiin ultraan ja otettin napanuorapunkito. Mikä inhottava kokemus aargh. Paikalla oli 3 kätilöä, ylilääkäri ja lääkäri. Mun maha sterilisoitiin ja ultran avulla etsittiin vauvan napanuora. Sitten kun oli hyvä kohta niin neula mun vatsan läpi napanuoraan ja imettiin verta. Hyi teki niin huonoa... Meinasin kahdesti pyörtyä ja oli pitkään sen jälkeen huono olo ja olin ihan kalpee. Myös varmasti vaikutti se että piti olla ravinnotta. Onneks nyt oon saanut syödä ja oon syönytkin oikein mainiosti. Hesee ja jauhenlikakeittoo :) Käyrässä oon maannut 4 h mutta vauvalla kaikki hyvin. Hemoglobiini oli vauvalla matala niin saa huomenna sitten verta kohtuun. ja kahden viikon päästä uudestaan ja sen jälkeen vauva saakin syntyä. Ollaan puhuttu lääkäreiden kanssa että rv 34 olisi tiedossa sektio. Onneksi vauva on hyvänkokoinen ja oikein vilkas tapaus :) 

rv 25

Heippa. On vähän venynyt tää kirjoittaminen tänne. On ollut kaikkeaa tekemistä ja jostain syystä tää on vaan jäänyt. En oo oikein jaksanut kirjoitella mitään oikeastaan. 

Täällä mennään nyt rv 24+3 ja toivon jo et elokuu jo tulis. Ei vaan jaksais enää olla tässä siunatussa tilassa. Närästys on pahentunut entisestään. Joka ikinen ilta närästää ja ei oikein närästyslääkkeet auta mihinkään. Tällä hetkellä on mukavasti siitepölyallergiakin päällä ja onneks sain siihen viime viikolla lääkkeet, mut tuntu et tein kuolemaa kun oli niin hirvee olo. Harjoitussuppareita mulla on ollut jo 2 viikon verran päivittäin ja aika paljon niitä tulee. Välillä mietityttää et tekeekö ne tonne alas mitään. (toivottavasti ei) ja jotenkin usein sattuu tonne vattaan. Mut pojalla on onneksi kaikki hyvin ollut! Potkii kovasti ja on kokoaika liikkeessä. On kyllä paljon vilkkaampi tapaus kuin Sofia. 

Käyn muuten kahdesti kuukaudessa kontrolliultrissa, kun mulla ja vauvalla on eri veriryhmät ja ollut alusta asti vasta-aineita veressä. Vasta-aineet ei oo tosin noussut enää ollenkaan ja niitä ei ole vielä paljon, mutta varmuuden vuoksi käydään aina vauvelia kattomassa ja pois suljetaan anemian viitteitä. Niitä ei ole onneksi vielä ollut ja toivottavasti niitä ei tuu. Tulee aina kyllä tosi turvallinen olo kun pääsee niin usein kattoo että miten sielä voidaan. Viikon päästä perjantaina on sitten taas ultraan aika ja aion todellakin kysyä että onko ne supistukset tehnyt mitään tonne alas. Ne tarkistuttaa aina välillä, mutta sanoivat et jos niitä supistuksia rupee tiheemmin tulemaan niin sitten katotaan. Toivotaan siis että kaikki on hyvin! pelottaa jos jostain syystä joutuis jäämään sairaalaan siihen asti kun synnyttäis :s Siihen on kuitenkin vielä reilut 3 kk. Tämä pikku herra oli viikko sitten ultrassa 643 g ja vastas 1 viikkoa isompaa :) Sanottiin että ei ole iso vauva, mutta ei kyllä pienikään. Sofiasta sanottiin kokoaika et siro vauva tulee. Mut oli Sofialla kuitenkin painoa 3275 g kun synty. Katotaan kuinka painavaa tästä herrasta tulee. Toivottavasti ei mitään 4 kiloa painavaa kiitos! 

Kaikkia hankintoja ollaan jo tehty ja vauvan vaatekaappi on jo kunnossa, sekä tuttipullot ja vaipat yms. Ostettiin myös tuplarattaat ja niiden pitäis pian olla täällä! Haluan laittaa kaiken kuntoon tarpeeksi ajoissa, ettei si tuu kiire ja jos lopussa on niin tukala olo ettei jaksa tehdä mitään niin kaikki on jo valmista ja voi vaan olla ja rentoutua. 

Mitäs meidän Sofialle tän hässäkän keskellä kuuluu. No Sofia kasvaa kovaa vauhtia. Paino nousee kiitettävästi ja pituuta myös. Sekä on kova juttelemaan. Tosin siitä ei saa vielä mitään selvää, mutta mitä me hänelle puhutaan niin ymmärtää kyllä todella hyvin. Sofia ei ole enää pitkään aikaan öisin heräillyt. Menee jo nätisti 8 aikoihin nukkumaan ja nukkuu 7-8 asti aamuun heräämättä, mikä on tosi hyvä juttu. Ja syöttämisestäkin on tullut paljon helpompaa kun syö ne ruuat mitä mekin syödään, eikä tarvi enää erikseen mitään tehdä. Sofia oli tosiaan eilen mun hyvällä kaverilla yökylässä. Sillä kaverilla on samanikäinen poika ja ne oli sielä leikkinyt yhdessä nätisti niinku aina ja syönyt tosi hyvin, eikä mitään kitinöitä ollut ku pitänyt mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä ku haettiin pirpanaa kotiin oli Sofia ihan innoissaan ja äipässä kovasti kiinni <3 Tää päivä on kyllä taas kiitettävästi kiukutellut, kun ei ollut leikkikaveria siinä, eikä meidän seura oo kelvannut :D No onneksi näkevät jälleen tiistaina :) 

Nämä kaverukset ovat aina yhdessä. Siis paita ja peppu. Joka paikkaan kulkee yhdessä ja ihan kiinni toisissaan. Ovat kyllä niin suloisia yhdessä ja ei oo ikinä vielä tapellut mistään lelusta tai mistään. On ihanaa että on tollasia kaveruksia kenen luo voi aina vaan mennä kun tylsää tulee ja aina saa niin hyvälle tuulelle. Miten niin pienessä ajassa jostain ihmisestä voi vaan tulla niin tärkeä. :) 

Taidan tästä mennä nukkumaan. Neiti nukahti jo puol 8 ku oli aivan väsynyt. Tais olla rankka se eilinen reissu :D Hyvää yötä ja palaillaan <3 

Rakenneultra!!

apua! tässä nyt sitä ollaan. Puolessa välissä ja vielä puolet edessä! Tänään oltiin rakenneultrassa, mitä oon odottanut jo kuukausia ja vihdoinkin se koitti!

Aamusta vietiin Sofia isomummulle hoitoon pariksi tunniksi, et Tomi pääsis mukaan ultraan. Lapsia ei saa ottaa mukaan ja Tomi olis muuten joutunut odottamaan aulassa Sofian kanssa ja mua jännitti niin paljon että en olis halunnut yksin mennä. tää on jotenkin jännittänyt ihan hirveästi tää ultra. just se onko kaikki hyvin vauvalla vai löydetäänkö sielä jotain poikkeavaa. Onneksi olin keksinyt mulle ja Sofille paljon tekemistä edelliselle päivälle. Sain muuta ajateltavaa ja yöllä nukahdin kyllä suht helposti, mutta heräilin vähän väliä ja aina hirvee jännitys ja sydämen syke oli varmaan jotain 200.. Liikkeitä tunnen silloin tällöin ja vaimeina kun istukka on niin edessä ja tällä hetkellä baby oli perätarjonnassa. 

Meidän onneksemme!

Pikkuisella oli kaikki hyvin ja normaalirakenteinen. painoa hälle oli kertynyt 334 g ja pituutta 17 cm :') nähtiin 4dnä kasvoja, ei saatu kyllä kunnon kuvaa siitä kun istukka vähän edessä mut paksut huulet hänellä oli ja siro pikkuinen nenä. Aika paljon siskonsa näköinen hän oli :) sielä se teki hirveästi hengitys harjoituksia ja kovasti potki. 

Sukupuolikaan ei jäänyt epäselväksi. Samantien kun alettiin ultraamaan, ultraaja kysyi heti halutaanko tietää sukupuoli, sillä vauvalla oli jalat auki ja näkyi niin selvästi ja sanottiin et joo ja mitä sieltä löytyikään. No pippeli! Meille on siis tulossa pikkuinen poika :') en voi sanoin kuvailla kuinka onnellisia ollaan, mutta voitte olla varmoja että sitä just tällä hetkellä ollaan. Oon tässä vähän väliä itkenyt kun on niin onnellinen olo. Toivottavasti nyt loppuraskaus sujuisi hyvin eikä tulis mitään mutkia matkaan <3 Meidän Sofiasta tulee siis isosisko pikku veljelle :') voi että... sitten meidän perhe onkin kasassa <3

tässä vielä muutama kuva tulevasta prinssistä :) 

siinä näkyy vähän huonosti . Silmät, nenu on vinossa ku istukka painaa siihen ja vähän ylähuuli näkyy. <3 

siinä sukupuoli :)

profiilikuva 

siinä Sofia ja masu <3 kiloja tullut 2 :) 

Hyvästit huonosti nukutut yöt!

Meidän 1v ikäinen likka on alkanut taas nukkumaan yönsä putkeen. HETI kun tuli yhdet poskihampaat ylös ja yhdet alas. Nyt meidän likalla on 12 hammasta suussa (enään 8 jäljellä niin ei muuta kun kunnon pihviä tulemaan!) 

Ennen näiden poskihampaiden tuloa Sofia heräili kahdesti yön aikana kiukkuisena, eikä rauhoittunut millään muulla kun maidolla. Valehtelematta Sofia on nyt 3 kuukauden aikana heräillyt öisin ja onneksi se on loppu nyt. En tiedä voiko poskihampaat oireilla noin kauan, mut en oikeastaan keksi mitään muuta syytä tähän "unettomuuteen". 

Sofia on ollut ihan vauvasta asti tosi hyvä nukkumaan. Kun silloin reilu vuosi sitten saavuttiin sairaalasta kotiin niin ei Sofi heräillyt kun max kahdesti yössä ja meistä tuntu silloin et Sofia aina vaan päivisin nukkui. Oltiin kylässä tai missä tahansa niin aina sillä oli silmät kiinni. Ehkä sitä ei kiinnostanut mitä ympärillä tapahtui tai sitten ei tykännyt kun meillä kävi kaverit kylässä kattomassa pientä ihmettä niin oli turvallisempaa pitää ne silmät kiinni. 

Kun Sofia täytti 2 kk ja siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen, Sofia päätti että empäs herätä enää äittää ja isää vaan annan nukkua ja alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Meni nukkumaan n.9 ja heräs joka aamu puol 8 aikoihin. Meille se kelpas oikein mainiosti ja ekan kerran ku nukkui yönsä putkeen säikähdettiin kovasti, koska ajateltiin heti et on tapahtunut jotain pahaa. Me kirjaimellisesti juostiin kattomaan et onko kaikki hyvin ja sielä se nukkui ihan sikeästi omassa sängyssä.

Voin kertoo et pari kuukautta sitten kun oli jäätävä pahoinvointi ja väsytti ihan hirveesti, oli aivan kamalaa herätä öisin Sofian takia ja monesti tuli kyyneleet silmiin kun oksetti ja olis vaan halunnut nukkua ja levätä. Onneks pahoinvointi on voitettu ja energia riittää tällä hetkellä aika paljon! Tekis kokoaika mieli olla ulkona ja tehdä paljon asioita. Välillä mun on pakko heittää Tomin töihin aamuisin että meillä olis sitten Sofian kanssa auto käytössä ja voitais mennä kavereille kyläileen. Odotan jo kovasti et lumi sulais ja alkais kevät <3 Aion niin nauttia tästä kesästä, niin paljon kun vaan pystyy ja olla iloisin mielin. Syksyllä sitten meidän pienen vauvan pitäisi syntyä ja oikeastaan en enää jaksais odottaa 20 viikkoa että hän tulisi. 

Nyt mennään rv 19+1 ja 12 päivän päästä meillä on se kauan odotettu rakenneultra :) Nyt on taas niin vahva tunne että pieni poika sielä olisi tulossa, mutta sen näkee sitten. Katotaan oliko ultraajatäti oikeassa silloin np ultrassa, kun veikkas meille pojan :) ja jos poika on niin nimikin on jo tiedossa, mutta se kerrotaan muille vasta ristiäisissä. Toivottavasti jaksetaan siihen asti pitää salassa! tai toivottavasti minä jaksan, sillä ite oon aika huono pitämään tollasia "yllätyksiä" ja yleensä möläytän kaiken jo etukäteen xD ou boy. 

Sofian 1 v synttärit

Pidettiin viime viikon lauantaina Sofian 1 v synttärit. Ennen synttäreitä käytiin 1 vuotiskuvauksissa ja voi että. Aivan ihania kuvia tuli. Meillä on tällä hetkellä vaan vedokset koneella, mutta ne kuvat mitä sieltä tilattiin pitäis tulla pian kotiin ja laitan ne sitten saman tien tänne! Sofia ei yhtään ujostellut kuvauksissa. Eka pyöri siinä studiossa ja leikki siinä lelujen kanssa. Pelkäsin että Sofia vierastais pahasti ja et ei tulis yhtään hymyä, mut onneksi tyttö oli hymyä täynnä :) Ja isi ja äitikin pääsi kuvaan! 

Pidettiin pienet synttärit, mihin osallistui Sofian kummit ja Sofian pikku veljen/siskon tulevat kummit. Sekä muutama kaveri. Meitä oli yhteensä 10 ja onneksi ei enempää kutsutukkaan :) Kaikki mahtui hyvin istumaan ja tarjoilua oli ehkä hieman liikaa, mut ainakin riitti kaikille :) 

Ihania lahjojakin tuli mukavasti ja sellasia mitä Sofialla ei ollutkaan vielä. 

Sofia oli tosi tosi onnellinen ja bileiden jälkeen kelpas mennä nukkumaan. Sofia tais nukkua se yö ihan putkeen ja heräs vasta myöhään aamulla. On se rankkaa täyttää 1 v! mutta ylpeitä meidän pikku murusesta ollaan ja onnellisia <3

Onneksi silti synttäreitä juhlitaan kerran vuodessa. :D vuoden päästä sitten täytyy kahdet synttärit järjestää ^^ 

ja btw nyt mennään rv 15+1 ! Viiden viikon päästä ois rakenneultra wuhuu! Viime viikolla tuli angel sound kotidoppleri kotiin ja ollaan kovasti tykätty iltaisin kuunnella beibin tykytykset, kun Sofia on mennyt nukkumaan. En oo vielä mitään liikkeitä tuntenu, tai välillä pientä kuplintaa masussa. Painoa ei oo vielä noussut ja en oo nyt oksentanut pariin päivään ollenkaan! ehkä vois kohta uskaltaa sanoa että pahoinvointi on ohi! <3 

<3

Sofia 1 vuotias

Sori et on mennyt taas aikaa viimeisestä kirjoituksesta. Nyt on taas ollut vähän huonompi olo. Oksennusta tulee AINA aamuisin ja AINA iltaisin. Mä kun aattelin että pahoinvointi olis ohi, mut eii. Eikä oikein ruoka maistu, mut pakko silti syödä. Nyt mennään rv 14+2 eikä oo vielä painoa tullut. Tänään on myös ystävänpäivää, joten hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille <3 

Mitäs meidän pirpanalle kuuluu. No meidän pirpana täytti keskiviikkona 1 vuotta. Edelleenkin on vaikea kuvitella miten aika on vaan mennyt. Vastahan me hänet tuotiin sairaalasta kotiin ja oli kovin kovin pieni, eikä muuta tehnyt ku nukkua. Nykyään tää meidän ITSEPÄINEN taapero, kävelee, juoksee, osaa hyppiä ja on niin tempperamenttinen. Ei sitten millään usko, jos äiti tai isi kieltää jostain. Mutta niin hurmaava neiti, joka pussaa kaikkia pehmoleluja ja ihmisiä,jopa tv ruutua! Ihanat kuolapusut <3 Ja vierastanut ei oo enää pitkään aikaan. Mittoja en osaa sanoa mitä näyttää, kun neuvola on vasta 18.2 ja silloin raukka saa rokotteet :( mut kotivaaka näytti 10,7 kg.

Sofia on kyllä muuten tosi helppo lapsi, nykyään nukahtaa todella hyvin päikkäreille ja nukkuu 2 h putkeen. Nukkuu yhdet päikkärit ja yöllä sammuu aina sänkyynsä. Öisin heräillään aina silloin tällöin kerran, mut nyt kun kipeenä ollaan oltu, toinen herännyt parhaillaan 7 kertaa yössä.. Huh huh. voitte kuvitella kuinka silmät ristissä oon ollut... Mut ollaan tautia melkein jo voitettu :)

Välillä taas syömisestä ei sitten meinaa tulla mitään. Aamupala menee aina tosi hyvin ja välipala ja iltapala, mut sitten kun pitäis kunnon ruokaa syödä. Mitä taistelua välillä :D Nyt ollaan onneksi syöty pari päivää taas paremmin ja neiti on alkanut syödä meidän ruokia, eikä olla niitä enää mössatty. Lemppari on lihamakrulaatikko ja jauhenlihaperunasoselaatikko. Mut pasta, pasta on sen lemppari! Peruna menee kans tosi hyvin alas, mut si jos riisiä täytyis syödä niin.... kyllä ne kaikki vaan tulee ulos suusta. Mut hyvin on painoa tullut ja neiti on tyytyväinen ja niin.. KAIKKI MITÄ ÄIPPÄ SYÖ NIIN HÄNENKIN ON PAKKO SAADA. oli se sitten leipää, jätskiä, kurkkua, mitä tahansa niin hänkin haluaa. Ja Sofiasta on tullut äipän tyttö. Se ns. roikkuu muussa kiinni kokoaika, vaikka isi olisi kotona niin silti halutaan olla ja leikkiä äidin kanssa. Isin kanssa ei oo kivaa leikkiä. Toivottavasti tää on vaan joku vaihe ja kohta neiti olis enemmän isissä kiinni et äippä sais levätä :)  

Huomenna on sitten tiedossa Sofian 1 v kuvaukset ( mikä jännittää ihan hirveesti miten ne sujuu) ja Sofian synttäribileet :) Tänään täytyis vielä siivota ja äijän tukka leikata. Mutta mun on pakko sanoo etten jaksais mitään tehdä, en ainakaan yksin. Voisin vaan nukkua päivät pitkät :D Toivon tosiaan et tää olo menee pian ohi niin jaksaisin taas olla oma itteeni :) Mutta onnellisia ollaan siitä mitä meillä on ja siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan <3 

siinä mummin ja papan kanssa :) 

Rv 12

Viikon 12 alussa sikiö on yhdeksän viikon ikäinen. Silmät ovat nyt kokonaan silmäluomien alla ja ne pysyvät suljettuina 27. raskausviikkoon saakka. Maksa, suolisto, aivot ja keuhkot alkavat toimia. Pään kasvu hidastuu muuhun vartaloon nähden, jolloin sikiön mittasuhteet muuttuvat yhä enemmän ihmistä muistuttaviksi.

Ikenissä on 20 pientä hampaan alkua. Tämän viikon lopulla suolisto on siirtynyt napanuorasta takaisin sikiön vatsaan. Nukkalisäkkeet, joiden kautta ravintoaineet imeytyvät syntymän jälkeen suolistosta verenkiertoon, alkavat kasvaa. Ruuansulatukseen osallistuvat lihakset alkavat toimia ja supistella. Sikiön sydän lyö nyt 150 kertaa minuutissa. (vau.fi)

Maanantaina meillä oli Nt-ultra ja kaikki oli kunnossa. Pikkunen oli hyvin aktiivinen eikä meinattu saada mitattuu tuo niskaturvotus, kun toinen ei halunnut tehdä yhteistyötä. Kuitenkin vauveli rauhoittui ja saatiin mitattua. Niskaturvotus oli jotain 0,9 ja vastasi 4 pvää isompaa vauvelia. Olin silloin rv 11+4 ja ultran mukaan 12+1 :) ( tänään rv 12+1) 

pituus 55,9 mm

paino 52 g 

sydämmensyke 159 

Meillä on tosi kiva ultraaja ja sama ultraaja on sitten rakenneultrassa. Viimeksi Sofiasta mun ultraaja vaihtui ja se oli mun mielestä tyhmää et ei tavallaan ollut sitä "luottamusta" mitä oli sen ekan kanssa. en osaa selittää. Nyt kun sama ultraaja, hän halusi katsoa jo tässä vaiheessa vauvan sukupuolen ja veikata kumpi sieltä olisi tulossa, jos näkyy tässä vaiheessa mitään. ( luulin sen olevan näillä viikoilla mahdotonta, mut mä en tiedä sitten kuinka tarkkaa se nyt sitten on)

Pitkään ultraaja ultras ja tuumas että : teille taitaa poikavauva olla tulossa. Sano että on monesti näillä viikoilla veikannut ja vaan kahdesti on mennyt väärin. Se asia varmistuu kuitenkin rakenneultrassa sitten. En viitsi vielä olla ihan innoissani asiasta, jos asia olisikin niin et tyttö kuitenkin tulisi :D Musta olis kyllä ihanaa jos poika tulis, niin olis sitten molemmat ja sais vähän sitä arkea myös nähdä pojun kanssa :) Pääasia kuitenkin se et vauvalla olisi kaikki hyvin ja olis terve <3

Tässä muutama kuva meidän tulevasta pikkusesta murusta <3 

 Kuva otettu takaapäin. Siinä jalat ristissä pylly ja siinä keskellä näkyy kuulemma pippeli :D 

Pieni ihminen <3 

RV 10

Heippa kaikki. Vihdoin tulin tänne vähän kirjoittamaan. On taas vähän jäänyt tää kirjoittaminen, mut mut mielimmun myöhään kun ei milloinkaan :) 

Keskiviikkona alkoi hurja raskausviikko 10 ja oon aivan onnesta soikeena, kun pahoinvointi ei todellakaan oo enää niin paha ku 3 viikkoo sitten. Olin taysissa nesteytyksessä kun pahoinvointi oli niin rajua, mut selvis et olin saanut samalla mahataudin... huh huh. se oli HIRVEETÄ. 

Nyt on vaan huonoa oloo aamuisin ja ennen nukkumaan menoa aina silloin tällöin. Ruoka maistuu ja pystyn syömään lähes mitä vaan, paitsi SIPULIA hyi. Normaalisti syön sipulia joka ruuan kanssa kokoaika, mut nyt.. ei nyt vaan ei mee millään, eikä valkosipulikaan. Alkaa tuleen samantien huono olo kun vaan ajattelee niitä x) Painoa ei ole vielä noussut yhtään 57.8 kg vaaka näyttää. On siis pari kiloo lähtenyt hehehee. No viime raskaudessa ku olin rv 12 oli jo varmaa 4 kiloo tullut painoo.. Silloin meni kyllä syöminen ja kaikki vähän överiks. Nyt oon päättänyt etten syö kahden ihmisten eestä, jos ei tarvi ja syön terveellisesti. Silloin tällöin herkkuja kun tekee mieli. Viimeksi kävin tyyliin joka viikko hesessä ja oli pakko saada kerrosaterian! Onneksi nyt ei hese oikein maistu ja viime raskaudessa mulla oli paino liian alhainen alkuraskaudessa, näin neuvolatäti sano ja se sano myös et kun paino ei ole kohillaan niin silloin paino nousee raskauden aikana paljon, mut tietää sitten pitääkö paikkaansa vai ei. Mut näin mun kohdalle kävi ja 20 kg tuli raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen lähti 11 kg pois. Nyt on ainakin jo vajaa vuoden ajan ollut tuo 57 kg mittarissa ja vaikka on herkkuja syöty jonkun verran niin ei oo paino noussut. Kai se on sitten semmonen paino mikä on hyvä mun kropalle, vaikka tavoittteeni olikin 55 kg. 

Maanantaina mulla on kontrolli ultra, multa löydettiin rv 5 kysta vasemmassa munasarjassa ja sen takia kontrolleissa täytyy käydä et näkee kuinka kysta on kasvanu/ pienentynyt. Viimeksi oli viikossa kasvanut 2 cm! hui no ei oo ainakaan nyt ollut kipuja, joten veikkaan et on pienentynyt. Samalla saan nähdä pikkusta miten hän voi :) vähän jännittää ja mun äippä tulee onneksi mukaan ettei tarvi yksin mennä. Tänään Sofia menee toiselle mummulle yöksi hoitoon, kun ei lapsia saa ottaa mukaan ultraan ja Tomilla huomenna töitä. Mut NT-ultra on 3.2 ja silloin aikoo ainakin olla isi mukana. 

Aika menee kyllä nopeeta. En ole ees miettinyt koko raskautta nyt, välillä tuntuu etten ees oo raskaana kun on ollut suht hyvä olo. Väsymys on välillä kova, mut päikkäreiden kanssa menee sekin ohi. Jos vaikka poika tulis nyt kun niin erilaiset oireet mitä Sofian kanssa oli ;) sen näkee sitten huhtikuussa, jos edes halutaan ottaa selvää. En kyllä tiedä pystyisinkö olla ottamatta selvää, mut voi olla et Lahtisen herra ei halua tietää kumpi sieltä tulossa......

Ja mitä meidän Sofialle kuuluu. Meidän Sofi täytti viime viikolla 11 kk! Kauhean iso likka jo. Ottaa 3 askelta ilman tukea ja haluais kokoaika vaan kävellä. Yleensä ottaa joko mun etusormesta tai Tomin etusormesta kiinni ja sitten rupee kävelemään. Kävely on vielä aika huteraa, mut musta tuntuu ettei enää kauan mee niin likka jo kävelee :) Helmikussa Sofialla on 1vuotis kuvaus... Toivottavasti tyttö tajuais hymyillä jo silloin kameralle, eikä vääntäis mörköilmettä. Aina yleensä ku kuvia otan niin tulee mörkö ilme :D haha. Mut tyttö on pysynyt terveenä ja korvatulehduksia ei oo ollut pitkään aikaan, joten korvia ei jouduttu putkituttamaan. Ymmärtää joitakin sanoja espanjaksi ja suomeksi kuten: pusu, lamppu, isi, äiti, kissa, koira, mummu, pappa. Ja kovasti yrittää puhua, mut me ei saada kyllä vielä mitään selvää. Välillä tuntuu et Sofia puhuu kiinaa :D 

Nyt lähdetään maalle ja sitten illalla mennään Tomin kanssa kattoo GRAVITY 3D! mukavaa sunnuntaita kaikille <3 

Uusi elämä

Meille on tulossa perheenlisäystä! Olen nimittäin R-A-S-K-A-A-N-A. 

Tällä hetkellä ollaan rv 7 paikkeilla ja voin kertoo että oloni ei ole todellakaan paras mahdollinen. Mä olin jo unohtanut kaikki nää maailman oireet. Enkä muistanutkaan kuinka pahoinvointi on olemassa. Viime viikko oli ehkä kaikista järkyttävin. Heräilin yöllä pahoinvointiin, mikään ei pysynyt sisällä, joka ikinen aamu oli pakko juosta vessaan ja se hirvee väsymys! saatoin nukkua 11 h putkeen ja päivällä vielä 3 h päikkärit. Onneks Tomi ollut lomalla nyt pari viikkoo niin tosi paljon auttanut Sofian hoitamisessa. Onneksi.

Olo on nyt väsymyksen kannalta jo paljon parempi. Ei enää väsytä niin paljon ja nukun yleensä päikkärit silloin ku Sofia menee päikkäreille mut yleensä pärjään kyllä nukkumattakin niitä. ja pystyn vaihtamaan kakkavaipat oksentamatta! (pidätän hengitystä kylläkin) Mutta onneksi olo on muuten aika normaali. Välillä on alavatsakipuja. Mut muuten ihan jees. Kunhan tää pahoinvointi kohta helpottuisi. Sofiasta mulla oli n. 5 kk pahoinvointia :) Ja siitä äippäni epäili et tyttö tulossa.  

LA on sitten 21.8.2014! WOHOO. musta tuntuu että tää aika tulee meneen niin nopeeta. On Sofia joka on pitämässä mulle seuraa ja keksimässä mulle paljon paljon kaikkea tekemistä ja viime kerralla kun raskaana olin, Tomi oli koko raskauden ajan armeijassa ja pääsi just kk aiemmin pois ennen kun Sofia tuli. Eli olin tavallaan yksin. Nyt on kyllä kivaa kun on toinen siinä, eikä mun tartte yksin kestää raskausajan vaivat yms. Heti kun pahoinvointi loppuu niin lupaan yrittää parhaani mukaan NAUTTIA tästä raskaudesta, sillä aiemmin pelkäsin kokoaika keskenmenoa ja aika meni jotenkin niin hitaasti. Tiedän että ollaan hirveen alussa ja keskenmenon riski on tietty vielä suuri, mutta tulee sitten jos tulee. Ei sitä kannata alkaa etukäteen murehtimaan. :) 

Käytiin varhaisultrassakin viime viikon ma ja sielä oli ihan paikallaan pikkukaveri jonka sydän sykkii :) Eka sitä ei meinattu ees löytää kun oli niin pikkunen. Olin vasta viikolla 5, mut oli pakko mennä tarkistuttaan että on ihan oikeassa paikassa :)

Varmasti tulen päivittämään mun vointeja tänne.

Ja niin sairaalareissu :(

Sofia joutui viikko sitten viikonloppuna Taysin infektio-osastolle :( Tytölle nousi yhtäkkiä hirveä kuume yöllä. Eka oli 39,9 sitten lääkkeillä laski 37,8 sitten taas oli yli 40 asteen kuume eikä millään meinannut laskea. Taysiin soitettiin yöllä ja ne sano ettei tarvitse tulla vielä. Seuraavana päivänä kun kuume oli vielä korkea, mentiin Koskiklinikalle ja Sofialta otettiin kaikki maailman verikokeet ja arvot oli koholla. Lääkäri epäili verenmyrkytystä tai no ei epäillyt, vaan sano suoraan että teidän tytöllä on verenmyrkytys ja että täytyy osastolle mennä Taysiin. Kyllä me siinä Tomin kanssa säikähdettiin pahasti ja itku multa tuli. Onneksi Taysissa otettiin virtsakoe ja selvis et kyse oli vaan pissatulehduksesta ja Sofia joutui olemaan vaan yhden yön osastolla. Sitten pääsi kotiin ja hoitaja kävi kolmesti päivässä antamassa antibiootit kanyylin kautta ja kolmantena päivänä aloitettiin suunkautta kuuri, kun oli niin hyvin arvot lähtenyt laskemaan :) 

Mun mielestä ennen kun epäillään yhtään mitään, täytyis ottaa ensin kaikki kokeet ja sulkea pois vaihtoehdot ennen ku mennään suoraan sanomaan et joo sillä on sitä ja tätä. Hui kyllä päässä pyörii kaikenlaista silloin :( Nyt pirpana nukkuu päikkärit omassa pinnasängyssään <3 

Hyvää viikonloppua kaikille <3