Ennen näiden poskihampaiden tuloa Sofia heräili kahdesti yön aikana kiukkuisena, eikä rauhoittunut millään muulla kun maidolla. Valehtelematta Sofia on nyt 3 kuukauden aikana heräillyt öisin ja onneksi se on loppu nyt. En tiedä voiko poskihampaat oireilla noin kauan, mut en oikeastaan keksi mitään muuta syytä tähän "unettomuuteen".
Sofia on ollut ihan vauvasta asti tosi hyvä nukkumaan. Kun silloin reilu vuosi sitten saavuttiin sairaalasta kotiin niin ei Sofi heräillyt kun max kahdesti yössä ja meistä tuntu silloin et Sofia aina vaan päivisin nukkui. Oltiin kylässä tai missä tahansa niin aina sillä oli silmät kiinni. Ehkä sitä ei kiinnostanut mitä ympärillä tapahtui tai sitten ei tykännyt kun meillä kävi kaverit kylässä kattomassa pientä ihmettä niin oli turvallisempaa pitää ne silmät kiinni.
Kun Sofia täytti 2 kk ja siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen, Sofia päätti että empäs herätä enää äittää ja isää vaan annan nukkua ja alkoi nukkumaan yönsä putkeen. Meni nukkumaan n.9 ja heräs joka aamu puol 8 aikoihin. Meille se kelpas oikein mainiosti ja ekan kerran ku nukkui yönsä putkeen säikähdettiin kovasti, koska ajateltiin heti et on tapahtunut jotain pahaa. Me kirjaimellisesti juostiin kattomaan et onko kaikki hyvin ja sielä se nukkui ihan sikeästi omassa sängyssä.
Voin kertoo et pari kuukautta sitten kun oli jäätävä pahoinvointi ja väsytti ihan hirveesti, oli aivan kamalaa herätä öisin Sofian takia ja monesti tuli kyyneleet silmiin kun oksetti ja olis vaan halunnut nukkua ja levätä. Onneks pahoinvointi on voitettu ja energia riittää tällä hetkellä aika paljon! Tekis kokoaika mieli olla ulkona ja tehdä paljon asioita. Välillä mun on pakko heittää Tomin töihin aamuisin että meillä olis sitten Sofian kanssa auto käytössä ja voitais mennä kavereille kyläileen. Odotan jo kovasti et lumi sulais ja alkais kevät <3 Aion niin nauttia tästä kesästä, niin paljon kun vaan pystyy ja olla iloisin mielin. Syksyllä sitten meidän pienen vauvan pitäisi syntyä ja oikeastaan en enää jaksais odottaa 20 viikkoa että hän tulisi.
Nyt mennään rv 19+1 ja 12 päivän päästä meillä on se kauan odotettu rakenneultra :) Nyt on taas niin vahva tunne että pieni poika sielä olisi tulossa, mutta sen näkee sitten. Katotaan oliko ultraajatäti oikeassa silloin np ultrassa, kun veikkas meille pojan :) ja jos poika on niin nimikin on jo tiedossa, mutta se kerrotaan muille vasta ristiäisissä. Toivottavasti jaksetaan siihen asti pitää salassa! tai toivottavasti minä jaksan, sillä ite oon aika huono pitämään tollasia "yllätyksiä" ja yleensä möläytän kaiken jo etukäteen xD ou boy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti